Ihmiseltä ihmiselle

Sain mahdollisuuden lokakuun alussa osallistua konferenssiin. Ihan livenä ja vieläpä Amsterdamissa. Läpileikkaavana teemana oli ”Resilience” – kyky oppia, sopeutua ja mukautua muuttuvaan ympäristöön ja olosuhteisiin. Taustalla toimivana tahona oli EPIC – Advancing the Value of Ethnography in Industry, ja konferenssissa paikalla eri yritysten edustajia laidasta laitaan. Bisnesantropologina olin suoraan sanottuna aivan täpinöissä.

Konferenssia edeltävän viikon työpajat sekä kolmipäiväisen konferenssin puheenvuorot ja esitykset täydensivät, haastoivat ja avarsivat mukavasti omaa ajattelua. Mitä erityisesti jäi mieleen?

Käyttämämme kieli kaipaa päivitystä

Miksi emme pysähdy miettimään niitä sanoja ja termejä, joita käytämme? Ovatko käyttämämme sanat sellaisia, jotka kuvaavat todellista maailmaa, elettyä todellisuutta ja arkea vai ovatko ne lähempänä staattista ja hetkellistä kuvausta siitä? Entä mikä on näiden sanojen historia, mistä ne tulevat? Miten niiden merkitys on muuttunut ja miten ne ymmärretään? Sanojen ja kielen avullahan me loppujen lopuksi puramme ja tulkitsemme, kommunikoimme elettyä todellisuutta toisillemme ja luomme suhteita. Rakennamme dialogia.

Mikäli haluamme olla todella ihmiskeskeisiä, tuoda ihminen kaiken strategian ja liiketoiminnan ytimeen, ajatella ihmislähtöisesti, meidän tulisi päivittää käyttämäämme sanastoa. Ovatko käytössäsi vielä sellaiset termit kuin ”toimitusketju” tai vanha tuttu ”KPI – key performance indicators”? Näpäytys sormille ja korvat kuulolle! Mitäpä jos korvaisit nämä sanoilla ”arvoketju” ja ”KVI – key value indicators”?

Sanat itsessään eivät ole kovin ihmislähtöisiä eikä niiden ole tarkoitustaan olla, mutta niiden merkitys sen sijaan on ihmisyyden ytimessä. Kaiken liiketoiminnan kohteena on ihminen, joten liiketoiminnan tulisi rakentua sellaisen sanaston ja termistön varaan, joka kuvaa sitä, mikä ihmisille on arvokasta ja tärkeää. Muistathan, että yrityksesi tavoitteet eivät ole sama asia kuin asiakkaasi (eli ihmisten) arvot eivätkä ne välttämättä ole edes linjassa sen kanssa, mikä ihmisille on arvokasta ja merkityksellistä!

Toinen haaste, entäpä jos puhuisimmekin B2C:n sijaan B2H:sta (business to human) tai jopa H2H:sta (human to human)? Ihmisen typistäminen pelkäksi kuluttajaksi kuitenkin rajaa ulos huomattavan osan ihmisen elämästä ja sellaisista merkittävistä ajureista, jotka vaikuttavat ihmisen toimintaan, ajatteluun ja päätöksentekoon hänen toimiessaan kuluttajan roolissa. Emme pääse näihin kiinni tai ymmärrä niiden merkityksiä, jos fokuksemme on ”kuluttajassa” eikä ihmisessä – holistisesti.

Keskity siihen, mikä on arvokasta, älä siihen, mikä on uutta

Kaikki haluavat varautua tulevaisuuteen, ennustaa ja ennakoida ihmisten käyttäytymistä ja sitä, mihin eurot seuraavaksi laitetaan. Future proof business. Hyvä niin, kunhan tulevaisuuspöhinöissä ja muutoshurrikaanissa ei unohdu se, mikä on arvokasta ja pysyvää ihmisten elämässä. Voi olla aika riskipeliä suunnitella liiketoimintaa sellaisten tulevaisuuden tarpeiden varaan, joista meillä ei ole vahvaa ymmärrystä ja vain rajallinen näkemys esimerkiksi siitä, miten alttiita ne ovat muutoksille, miten ailahtelevia ne ovat tai kuinka merkittäviä ne ovat laajemmassa mittakaavassa ja pidemmässä juoksussa.

Ymmärtämällä tämänhetkistä elettyä todellisuutta, ihmistä holistisesti yhteiskunnan ja yhteisön jäsenenä, sosiaalisena ja kulttuurisena toimijana, meillä on paremmat lähtökohdat ankkuroitua merkityksellisiin arvoa tuottaviin elementteihin, joiden varaan rakentaa tulevaisuuden liiketoimintaa. Panostaisin siihen, mikä ihmisten elämässä on todennäköisesti pysyvämpää kuin hetkellistä, ohimenevää ”uutuutta”.

Katso vanhaa tuttua asiaa uusin silmin, uudella tavalla

Onhan tämä jo aika itsestään selvää. Mutta ei kuitenkaan. Helposti turvaudumme tuttuihin linsseihin, koska uudella tavalla katsominen on aina työläämpää ja vaatii meiltä aktiivista tiedostamista, oman toiminnan tarkastelua ja näkökulman kyseenalaistamista. Omat ennakkokäsityksemme ovat siinä mielessä hyvinkin resilienttejä, että niillä on uskomaton kyky sopeutua ja mukautua tilanteeseen kuin tilanteeseen siinä määrin että meidän voi olla vaikea tiedostaa niiden olemassaoloa tai vaikutusta ajatteluumme. Onneksi tähän on (suhteellisen) helppo ratkaisu, ensiaskel kohti niistä tietoiseksi tulemista: muista kysyä miksi sen sijaan että fokus olisi siinä mitä tai miten asia on. Kuvaile tuttua eri sanoin. Tee siitä vierasta, jopa outoa.

Tähän tarvitsemmekin uudenlaista sanastoa, tapoja viestiä uutta ymmärrystä ja merkityksiä. Palaan aiempaan pohdintaan kielestä ja sanojen merkityksestä. On syytä pysähtyä hetkeksi pohtimaan, mikä on se, mikä saa minut ajattelemaan tästä asiasta kuten ajattelen – miksi ajattelen näin? Mikä on sanan tarkoitettu merkitys (mitä sinä sillä tarkoitat) vs. sanan vastaanotettu merkitys (miten kuulija sanan ymmärtää ja miksi)? Miten voimme häivyttää näiden välistä kuilua?

Ensimmäinen askel onkin sen ymmärtämisessä, että tätä on tärkeää tehdä. Seuraava askel on rohkea hyppäys ulos omasta kuplasta, eri linssien päähän sovittaminen ja tutun asian vieraaksi tekemistä. Miten tämän voisi tehdä? Yhden esimerkin tästä tarjoaa antropologi Horace Miner, joka julkaisi 1950-luvulla artikkelin Nacirema-heimosta ja heidän tavoistaan. Spoilerina sanottakoon, että Miner eksotisoi artikkelissaan 1950-luvun Yhdysvaltoja ja vallitsevia kulttuurisia uskomuksia, rituaaleja ja tapoja. Näin tekemällä, ja kuvailemalla tuttuja asioita eri sanastoa käyttäen, hän luo uuden linssin, jonka läpi lukija tutustuu tuttuun yhdysvaltalaiseen kulttuuriin, American kulttuuriin, ja näkee itsensäkin uusin silmin.

Ehkä meidänkin tulisi tehdä vastaavanlainen harjoitus omasta kuplastamme.