Uutuusarvo ei ole itseisarvo

Oman työnkuvani moninaisuuden alta pidän itseäni ennen kaikkea tutkimusasiantuntijana. Uskon lähtökohtaisesti monen haasteen äärellä tutkimuksen voimaan. Tutkimuksella – kuhunkin tarpeeseen oikein räätälöitynä – voidaan paljastaa ja tunnistaa paljon kriittisiä elementtejä, jotka voisivat surutta jäädä huomaamatta.

 Kuten oivallinen kollegani Minttu kirjoitti aiemmin, (hyvään) tutkimukseen kuuluu olennaisesti myös pysyä tarpeeksi nöyränä omien hypoteesien äärellä: olla luottamatta oletuksiin ja ”itsesäänselvyyksiin” ja muistaa kysyä myös ne kysymykset, joihin jo luulee vastauksen tietävän. Joskus niin onkin, mutta itsestäänselvyydetkin voivat paljasta jotain uutta.

Mutta kuuluuko tutkimuksen aina tarjota aivan uutta asiaa? Aika ajoin tutkimuskonsultit joutuvat painimaan faktan kanssa, että asiakkaalle ei tuotetakaan suuria kohahduksia ja täysin uutta asiaa sidosryhmistään. Silloin luonnollisesti herää kysymys siitä, miksi tutkimus sitten tehtiin? Mitä tällä haettiin, jos vastaukset eivät sen suuremmin yllättäneetkään?

Tässä kohtaa on silloin todettava, että mikäli tutkimuksen suunnittelu ja kysymysten rajaus on tehty kunnolla, voit olla tyytyväinen lopputulokseen. Sidosryhmien tarpeiden, odotusten, toiveiden ja huolien tunnistaminen on monisyistä. Mikäli siis tunnet sidosryhmäsi niissä teemoissa, joita tutkimuksella lähdettiin kartoittamaan, olet hyvässä jamassa. Validoiva tutkimus on äärimmäisen arvokasta sekin. Todentamalla sitä, mitä luulemme jo tietävämme rakennamme pohjan tulevaisuudessa aidosti vakaaseen perustaan, dataan pohjaten. 

 Kun tutkimukseen on rahallisesti investoitu, on ymmärrettävää, että tuloksia halutaan hyödyntää mahdollisimman monipuolisesti. Oli tutkimustapana sitten kvantitatiivinen, kvalitatiivinen tai näiden molempien yhdistelmä (henkilökohtainen suosikkini), on erittäin suotavaakin haastaa kerättyä dataa ja tarkastelunäkökulmaa. Jo entuudestaan tuttu data voi tarjota uusia näkökulmia tulokulmaa muovaamalla. 

Toisaalta tutkimus voi auttaa myös miettimään seuraavia askelia: mitä emme vielä tiedä? Mitä jo tiedetystä haluamme syventää entisestään? Miten tiedetty asia on muuttunut tai tulee muuttumaan?

Loppukaneettina olkoon siis se, että mikäli tutkimustulokset eivät perustavanlaatuisesti yllätä ja järisytä, voi tulokseen olla tyytyväinen. Uutuusarvo ei ole itseisarvo. Jos tuloksia selatessa tuntuu, että monikin asia kääntyy päälaelleen ja vastauksista kaikuu vieraat ajatusmaailmat, voi sidosryhmään perehtyminen olla ajankohtaista/paikallaan.