Luovuuden merkitys tutkimuksessa

Tutkimuksissa ja projekteissa katse on vahvasti lopputulemissa ja hyvä niin. Haluaisin kuitenkin nostaa vahvemmin esille prosessin äärimmäisen tärkeän palasen; luovuuden. 

Ensireaktio sanaparista luova tutkimus saattaa mennä negatiivisen puolelle. Tutkimus kun on säntillistä puuhaa ja luovuus taas huitelee määrittämättömänä mielikuvituksessa. Siinä on jotain  epäilyttävää jos tutkimus yhdistetään mielikuvitukseen, johonkin joka ei ole todellisuudessa kiinni.

Toisaalta verkkokalvoille saattaa nousta kuva hullusta tieteentekijästä, joka rillit vinossa ja tukka pystyssä kyyristelee koeputkien parissa tai kirjoittelee kaavoja villisti pitkin seiniä. Nerous onkin luovuuden huipentumaa, sillä siinä välimatka tavanomaiseen on suurimmillaan.

Jotta jokin asia on luova, sen tulee olla sekä omaleimainen että vaikuttava*. Omaleimaisuus saavutetaan jo yhdistelemällä satunnaisesti eri asioita, mutta näiden yhdistelmien tulisi olla vähintään relevantteja, muuten ne jäävät arvottomiksi. 

Luovuuden arvo on sopeutumisen ja tulevaisuuden muokkaamisen mahdollistamisessa. Kehitystä ei tapahdu jos asioita ei katsota uusien olennaisten näkökulmien kautta tai osata yhdistellä asioita toisiinsa vaikuttavasti. Kaikki tekeminen ei tähtää suuriin harppauksiin, mutta jos halutaan tehdä tavanomaisesta vaikuttavaa, on luovuus otettava mukaan tekemiseen. 

Tutkimuksessa luovuudella on tärkeä tehtävänsä jokaisessa vaiheessa joko tehostajana tai innovaattorina. Esimerkiksi metodologiaa valittaessa ilmeisin vaihtoehto toimii todennäköisesti erittäin hyvin, mutta kannattaa myös pysähtyä hetkeksi vaihtoehtojen äärelle ja käydä läpi mitä uutta toisenlainen lähestyminen voisi tuoda ja minkälaisia vaikutuksia tämänkaltaisella tiedolla olisi. Sama toistuu tutkimuskysymyksiä suunniteltaessa kuten myös analyysivaiheessa. 

Luovuudelle tulee jättää aikaa, jotta kokonaisuudesta saadaan irti paras lopputulos. Toki aikataulupaineet vauhdittavat työn kulkua, mutta harmittavan usein tärkeiden oivallusten hauduttaminen ei ole mahdollista ja uudet näkökulmat jäävät kiireen vuoksi ihmettelemättä. Tämän vuoksi kannattaa antaa erityistä arvoa niille hetkille kun pysähdytään kesken prosessin ja katsellaan hetki ympärille, kurotellaan sen kuuluisan boksin ulkopuolelle.

*Runco, M. A., & Jaeger, G. J. (2012). The standard definition of creativity. Creativity research journal, 24(1), 92-96.