Palavasieluinen muutoskulttuuri

WSOY:n menestystarina on kuin klassikkoteos itsessään — intohimoisin esitaistelijoineen, kasvukipuineen ja tilannenokkeluuksineen. Oikeisiin päätöksiin oikeissa hetkissä päätyminen ei ole kuitenkaan ollut itsestäänselvyys.

Monet odottivat digitaalisten formaattien kasvua. “Toimialalla kuitenkaan kukaan ei arvannut, että viidessä vuodessa puolet markkinasta olisi digiä. Osa kustantamoista jopa kieltäytyi myöntämästä, että muutos on käynnissä,” Julkunen muistelee. WSOY toimi etupainoisesti ja oli kustantamoista ensimmäinen, joka päätti julkaista teokset heti kaikissa formaateissa, myös äänikirjana. “Se oli meille iso, mutta oikeaksi osoittautunut päätös”, WSOY:n myyntijohtaja Veli-Pekka Matilainen sanoo.

Oman liiketoiminnan kannibalisointi on tuttu sananparsi edellisen vuosikymmenen digisaarnoista. “Suomessa ajatellaan helposti, että kun uutta tulee, vanha häviää”, Julkunen pohtii. “Painettu kirja on kuitenkin noussut samaan aikaan digitaalisten formaattien kanssa. Sillä on oma vahva yleisö”, Matilainen jatkaa myyntijohtajan ponnekkuudella.

Kiivaita väittelyitä, ei heikkoa konsensusta

Oikeaan osuneita päätöksiä yhdistää leiskuvia keskusteluita arvostava kulttuuri. “On hyvin suomalaista, luterilaista, että löydetään nopeasti yksimielisyys. Mutta se ei kanna pitkälle, jos yksilöiltä puuttuu voimakas palo. Meidän kulttuurissa saa olla kiivaitakin väittelyitä”, Julkunen paaluttaa. Monien organisaatioiden krooninen tauti on harmaus. Rasti saadaan ruutuun, mutta innostus puuttuu. “Tavoiteena ei voi olla konsensus, joka toimii huonosti”, hän täsmentää.

Onnistumiset ovat vaatineet myös organisaation mataloittamista. “Uskon hajautettujen tiimien voimaan. Johtoryhmä ei tee esimerkiksi kustannuspäätöksiä”, Jukunen kertoo. Ihminen toimii paremmin, kun hänellä on vastuuta ja siihen liittyvä valta. Maailman käänteiden nopeus kuitenkin haastaa hajautettua päätöksentekoa ja organisaation kyvykkyyksiä.

Kuluttajat ovatkin valmiimpia muutoksille kuin organisaatiot, mutta perinteikäs kustannustoimiala on rakentunut vahvan intuition varaan. Kaikkitietävä kustannustoimittaja on nähnyt, mitä kansan on syytä lukea. “On ollut uutta tällä toimialalla, että asioita tehdään kuluttajia tutkimalla”, Julkunen pohtii. Jokaisella julkaistavalla teoksella on oma merkityksensä. “Silti data auttaa parantamaan intuitiota ja päätöksentekoa”, hän jatkaa.

Siinä, missä moni etsii yrityksensä merkityksellisyyttä, WSOY syntyi sen takia. Werner Söderström perusti kustantamonsa sortovuosien aikana kun Suomi kärsi Venäjän vallan alla. “Suomalaiset piti saada lukemaan kirjoja omalla kielellään”, Julkunen kertaa. Sananvapaus tai oma kieli eivät olleet Suomessa itsestäänselvyyksiä. Matka Siperiaan olisi voinut odottaa vähemmästäkin. “Vaati valtavasti rohkeutta julkaista vieraan vallan alla suomenkielistä kirjallisuutta”, hän muistuttaa.

Itsenäistymisen aika muuttui nopeasti kulttuurieliitin ikkunoiden avautuessa Eurooppaan. Metsäläisyys sai jäädä ja 1920-luku toi Tulenkantajat. “Waltarit ja muut sen ajan isot nimet kävivät maailmalla ahkerasti”, Julkunen sanoo.

Ovela ennakointi ja liiketoiminnan rohkeus näkyi myös sota-aikana. Kustantamossa oivallettiin, että säännöstelyn aikana paperivaraston omistaja nappaa myös lukemisen markkinaosuudet.

Kaupallinen kulta-aika koitti kuitenkin sotien jälkeen. Patoutunut kysyntä purkautui kirjakauppoihin. Suomalaisen kirjallisuuden merkkipaalut Tuntematon sotilas ja Sinuhe egyptiläinen syöksähtivät painokoneista. Kustantajan taidekokoelmat karttuivat ja kirjailijoista valettiin pronssipäitä. Mutta raha ei sokaissut tulevaisuutta ja uudistuksia tähyäviä verkkokalvoja. WSOY esimerkiksi perusti ensimmäisenä kustantamona lastenkirjallisuuden osaston.

Kaikki myytiin mitä painettiin

Uusi, kansainvälinen taitekohta koitti 1970-luvulla. “Olimme kustantamo, joka tunnettiin maailmalla. Ostimme kansainvälisen kirjallisuuden oikeuksia Suomeen”, Julkunen kertoo. Nykyhetken muotitermi “subscription business” porskutti jo analogisessa maailmanajassa. Kirjakerhot olivat suosittuja. “Se oli aikakautensa automaattinen myyntikone. Kaikki myytiin mitä painettiin”, Matilainen hymähtää.

WSOY:n tarina näyttäytyykin helposti menestyksestä toiseen marssimisena, mutta vaaran vuosista ponnistanutta kustantamoa kohtasi lopulta pörssikompurointi. 1990-luvulle tultaessa Sanoma osti WSOY:n. Kvartaalitalous syöksi julkaisuliiketoiminnan kuralle. “Pörssimaailma ei sovi tälle alalle”, Matilainen toteaa lakonisesti. Media-ala eli valtavaa murrosta ja omistajien huomio harhaili. “Tuosta ajasta tuli sotkua. Tunnettuja kirjailijoita lähti. Ne olivat todellisia vaaran vuosia”, Julkunen tarkentaa.

WSOY pelastui Bonnierin perheen avulla. Suomalaisen kustannustoiminnan jalokivi myytiin ulkomaille vuonna 2012. “Yhtälö voi tuntua äkkiseltään hassulta”, Julkunen pohtii. “Mutta Bonnier on WSOY:lle erinomainen koti. Perheyhtiöllä on 200 vuotta kokemusta kustantantamisesta”, hän jatkaa.

Aluksi kaupasta seurasi kuitenkin kulttuurillisia vaikeuksia. “Yritimme toimia ensimmäiset kolme vuotta Bonnier-nimellä”, Julkunen kertaa. Samaan aikaan myös Tammi tuli taloon. Kolmessa yrityskulttuurissa oli yhteensulattamista. “Lopulta WSOY-nimen palauttaminen tuntui teknisesti pieneltä toimenpiteeltä, mutta kulttuuriin sillä oli valtava vaikutus”.

Nykyisten omistajien aikakaudella WSOY-perhe on kasvanut nopeasti yritysostoilla. Monien suomalaisten yritysten yrityskauppojen kompurointia on puitu talousmedioissa ja kirjoissa, mutta WSOY on onnistunut ostosreissuillaan.

Ei laskelmia potentiaalisista säästöistä.

“Olemme hakeneet sisällöllisen ytimen laajennusta, mutta emme ole lähteneet rönsyilemään,” Matilainen pohtii. Onnistumisen toinen elementti on ollut oikeanlainen integraatio. Kustantamot Tammi, Johnny Kniga, Readme.fi, Kosmos, Bazar, Docendo, Minerva sekä Crime Time toimivat edelleen omilla brändeillään. “Olemme halunneet toimivan henkilöstön ja toimivan kustantamon. Jos väkisin pakotetaan kulttuureita yhteen tulee riitoja ja väsymistä”, Julkunen jatkaa.

Perheen uudet kustantamot saavat kuitenkin yhtiöryhmältä taustatukea, joihin pienemmillä ei olisi yksin mahdollisuutta. Kokonaisuus onkin muodostunut suuremmaksi kuin osiensa summa. “Mutta kertaakaan emme ole tehneet Exceliä, mitä voisimme säästää yrityskaupalla,” Julkunen alleviivaa.

Kunniakas, kansakunnan kieltä ja kulttuuria luonut yrityshistoria voisi lamauttaa vaalimaan pölykerrosta. “Suomen kielessä sanalla muutos on huono sivumaku. Mutta yrityskulttuurin ytimessä on oltava jatkuvien muutosten hyväksyminen,” Julkunen sanoo. “Meillä on mahtava historia. Se velvoittaa pitämään katseen tulevaisuudessa”, Matilainen toteaa.

On selvää, että tekoäly tulee muuttamaan kustantamista ja viihdettä jo tällä vuosikymmenellä. “Ei toimi! Tämä on väärin! Laadutonta!”, Julkunen huudahtaa imitoiden toimialalla väriseviä, tekoälyn luoman tekstin kohtaamia vastaväitteitä. “Kun seuraamme arvojamme ja toimimme moraalikompassin kautta, teknologia kääntyy lopulta voitoksemme”, hän jatkaa.

WSOY:n tulevaisuus elää yhdessä tekstin tulevaisuuden kanssa, mutta tarinankerronta ei tule katoamaan. Yritystoiminnan ydin voi kiinnittyä entistä moninaisempiin ansaintamalleihin. “Pitää olla valmis liikkumaan nopeastikin. Vaikkapa oikeuksienhallinta voi olla iso bisnes kohta,” Julkunen pohtii. Esimerkkinä hän nostaa äänen, jolla ei ole Yhdysvalloissakaan immateriaalioikeutta. “En usko, että näin on kauaa. Ennakkotapaus voi tulla eteen nopeastikin, kun riittävän ison kuuluisuuden ääntä käytetään väärin,” hän katselmoi tulevaa.

Jatkuvien muutosten ympärillä Julkunen tiivistää tulevaisuuskuvansa ja samalla koko WSOY:n historian yhteen lauseeseen. “Tarinankerronta ja sananvapaus ovat kovia asioita myös tulevaisuudessa.”

Kuuntele Timo Julkusen ajatukset frankly said -podcastista, tarvitsevatko kulttuuri ja taide asiakkaita? Tai lue, miten Frankly Partners on ollut WSOY:n kumppanina kohti asiakaskeskeisiä toimintamalleja.