Maailma ei koskaan enää muutu niin hitaasti kuin tänään. Näin totesi eräs kokenut johtaja lukupiirimme tapaamisessa taannoin. Elämme jatkuvan muutoksen keskellä, ja erityisesti viime vuosina tuntuu, että se on haastanut meitä kaikkia erityisen paljon.
Samaan aikaan kun yritämme selviytyä tästä päivästä, pitäisi meidän pyrkiä valikoivasti unohtamaan mennyttä ja rakentamaan parempaa tulevaisuutta nopeammin kuin mikä tuntuu mahdolliselta. Tässä kolmen eri aikaulottuvuuden muodostamassa muutosjohtamisen painekattilassa jokainen joutuu koville, ja valitettavasti vain harvat organisaatiot onnistuvat saavuttamaan niitä hyötyjä, joita alun perin lähtivät muutoksella tavoittelemaan.
Julma totuus onkin, että useimmat organisaatiot työskentelevät kovemmin kuin koskaan ennen vain pysyäkseen paikallaan. Strategiat, joiden tarkoitus oli nostaa meidät takaisin menestykseen, osoittautuvat liian usein vain sisäisistä uskomuksista johdetuiksi toiveiksi paremmasta tulevaisuudesta tai niin monimutkaisiksi himmeleiksi, että niiden toteuttaminen käytännössä osoittautuu mahdottomaksi. Kun muutoksessa metsä katoaa puilta, on iso riski siitä, että päädymme tilanteeseen, jossa meillä on joko strategia hukassa tai olemme hukassa omassa strategiassamme – pahimmassa tapauksessa molemmat samaan aikaan. Monen kotimaisen ja kansainvälisen tutkimuksen perusteella tämä tosiaan on tilanne strategioiden suhteen: hyvät strategiat ovat harvinaisia, huonot strategiat arkipäivää.
Hyvälle strategialle tunnusomaisten vaikeiden, mutta välttämättömien, valintojen ja isojen peliliikkeiden sijaan huonossa strategiassa on helpompi keskittyä pitkien tehtävälistojen luomiseen. Nämä pitkät listat ovat täynnä asioita, jotka näennäisesti täytyy saada tehtyä, mutta jotka eivät oikeasti muuta juuri mitään, samalla kun ne kuitenkin pitävät kaikki kiireisenä. Pitkien tehtävälistojen maailmassa haave siitä, että juuri tänä vuonna ylitämme kaikkien odotukset tekemällä asiat oikeastaan ihan samalla tavalla kuin aina ennenkin, elää monen mielessä voimakkaana. Tämä siitäkin huolimatta, että syvällä sisimmässämme tiedämme, että se haave tuskin toteutuu. Ei se ole toteutunut aikaisemminkaan. Toivossa on hyvä elää, mutta se ei ole strategia menestykseen.
Jos tunnet piston sydämessäsi, voin taata, että et ole yksin. Tiedän tämän, koska tunnen sen saman piston itsekin useamman kerran samassa tilanteessa olleena – joskus organisaation jopa siihen tilanteeseen valitettavasti itse ohjanneena. Modernin johtamisopin isäksikin kutsuttu Peter Drucker on sanonut, että mikään ei ole niin turhaa, kun tehdä suurella tehokkuudella sellaista, jota ei pitäisi tehdä ollenkaan. Moni nytkin meneillään oleva organisaation muutos edustaa juuri tätä. Muutoksen uomassa kipittämistä ilman selkeyttä siitä, miksi näin tehdään ja ketä tämän muutoksen pitäisi palvella. Nopeasti muuttuvassa maailmassa, lukuisten eri sidosryhmien ristipaineessa, ja niiden pitkien tehtävälistojen vankina, tästä seuraava kiire on yksi kirkkaan strategisen ajattelun pahimpia vihollisia.
Mistä siis hakemaan strategista kirkkautta ja helpotusta kiireeseen jatkuvan muutoksen keskellä? Strategian ydin on löytää keinot menestyä, ja ihan jokaista menestyvää yritystä yhdistää ainakin yksi asia: tarpeeksi suuri joukko asiakkaita, jotka ovat valmiita maksamaan heidän tarjoamasta. Maksava asiakas onkin lopulta ainoa taho, joka pitää toiminnan käynnissä. Siksi on hämmästyttävää, miten helppo meidän on unohtaa asiakkaan ääni suunnitellessamme matkaamme kohti menestystä. Jos näin on päässyt käymään, yrität luultavasti kiivetä menestyksen puuhun takapuoli edellä. Tämäkin voi onnistua, mutta se on huomattavasti vaikeampaa kuin perinteisellä tyylillä. Tämä haaste koskettaa kokemukseni mukaan erityisesti niitä organisaatioita, jotka ovat jo kasvaneet siihen pisteeseen, että asiakkaan ääni hukkuu organisaation sisäisten äänien ja vaatimusten joukkoon. Silloin asiakkaan ainoaksi tavaksi protestoida äänioikeutensa menettämistä jää viedä rahansa muualle. Sille toimijalle, joka vielä kuulee häntä, kun tarpeet muuttuvat tai nykyisiin tarpeisiin ei onnistuta vastaamaan.
Se, mikä toi sinut tänne, ei vie sinua sinne, on paljon liiketoiminnassa käytetty fraasi. Joskus myös päinvastainen on totta. Vaikka maailma ympärillämme ja asiakastarpeet sen mukana muuttuvat jatkuvasti, se ei tule muuttumaan, että viime kädessä asiakas aina ratkaisee menestytkö vai et. Jos kiireen ja organisaation sisäisten äänten joukossa asiakkaan ääni, jonka ennen mahdollisesti kuulit kirkkaasti, on päässyt unohtumaan, pysähdy hetkeksi ja ota askel taaksepäin. Tavalla tai toisella, hanki asiakkaan äänelle megafoni, ja ota hänet uudestaan mukaan muutosmatkallesi. Se on luultavasti paras investointi, jonka teet menestyvän tulevaisuutesi eteen.
Henri Hietala on Innovation Homen toimitusjohtaja.
